Tänään eilen 24.2.2023 sydäntä särkevän ääniviestin itkuiselta naiselta, että hän ei enään jaksa.
”Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?”
Ääniviesti siksi, että hän ei edes pysty kipujen takia aina kirjoittamaan puhelimella. Hänellä on synnynnäinen raajaparin epämuotoisuus. Hän myös sairastaa Hypermobiilia Ehlers-Danlos-oireyhtymää. Se on sidekudoksen sairaus ja oireita on mm. ylitaipuvat nivelet, niiden sijoilta meno ja ruuansulatuskanavan toimintahäiriöt. Lisäksi hän sairastaa mm. fibromyalgiaa, migreeniä ja endometrioosia. Hänellä on invalidisoivat kivut. Hän tarvitsee päivittäin puolison jatkuvaa apua.
Hän melkein pääsi kipupoliklinikalle hoitoon, mutta ei. Sieltä tulikin vain konsultaatiovastaus, jossa kipupoliklinikan lääkäri kertoo, että hoitoon ei pääse. Niin ja Buprenorfiini 5mikro/g kipulaastari ja satunnainen Panacodin käyttö pitää lopettaa.
Nämä ovat ainoat kipulääkkeet lukuisien eri lääkekokeilujen jälkeen, jotka kyseisellä potilaalla toimii jollain tavalla.
Syynä alasajoon lääkärin mukaan on se, että potilas on nuori (24v) ja hänellä on vaikeat mielialaoireet.
Mielenkiintoista koska Psykiatrian tekstien mukaan potilaan tila on täysin vakaa ja hän ainoastaan kokee ahdistusta. Jatkuva taistelu, lääkkeiden lopettamisen pelko ja paperisota eri tahojen kanssa uuvuttaa sekä saa ärtyneeksi.
Voiko tämän ymmärtää myös näin, että kipupoliklinikan lääkärin mukaan ei nuorena saisi sairastua. Vaikka olet syntyessäsi sairas niin sehän on sinun vika ja sinä saat siitä kärsiä. Lääkkeet äkkiä pois koska saat niistä apua.
Mä en vaan pysty ymmärtämään tämänKÄÄN potilaan kohtelua.
Tämä on aivan käsittämätöntä.
Jos olet lääkäri ja luet tätä tekstiä. Mieti hetki ja ajattele, että entä jos sinä olisit tämä kipupotilas. Miltä sinusta tämä tuntuisi? Kuvittele arkeasi invalidisoivien kipujen kanssa.
ps. Olen itse nähnyt kipupoliklinikan kirjeen ja muitakin lukuisia tämän kyseisen potilaan asiakirjoja.