Pohdiskeltiin viime viikolla onnellisuutta Tiina Alakärpän Instagram julkaisussa. Hänen kirjoituksensa on usein hyvin kiinnostavia ja ne sisältävät hyvää pohdintaa.
Mitä onnellisuus on elämässä?
Olen tietysti itsekin miettinyt tätä onnellisuus kysymystä melko paljon omien sairauksien vuoksi. Tähän on ollut tietysti vaikea löytää yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, mutta itse olen yrittänyt etsiä onnellisuutta niistä asioista mitkä ovat tällä hetkellä ympärilläni mm. läheiset, koirani ja vertaistukeen liittyvät asiat.
Elämässä ei voi keskittyä vain negatiivisiin asioihin, vaikka tiedän oikein hyvin sen, että joskus tuntuu siltä, että muuta ei elämässä olekaan. Pitäisi yrittää löytää positiivisia asioita. Edes jotain sellaista mistä tulee hyvä mieli.
Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin, jos ihminen kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta tai muista mielialahäiriöistä niin se olo ei vaan sormia napsauttamalla parane. Vaikka itse sain apua niin siinä meni jonkun aikaa, että oloni alkoi parantumaan. Aloin näkemään enemmän positiivisia asioita ympärilläni. Niitä mitä en aiemmin nähnyt missään. Edessäni oli vain pimeys missä hoipertelin eksyksissä ilman valoa. En edes tiedä mitä yritin etsiä. Varmaan jotain mihin saisin kosketuksen. Käden, joka voisi vetää minut pois pimeydestä.
Mitä tulee elämään ja onnellisuuteen niin ihmiset tietysti arvostavat eri asioita ja jotkut pitää toisia asioita tärkeämpänä kuin toiset esim. työura tai perheen perustaminen, joten on hyvä myös yrittää ymmärtää toisen onnellisuutta. On kyse mistä asiasta tahansa. Omasta mielestäni terveys on elämässä kultaakin kalliimpaa. Tästä kannattaa pitää todella hyvää huolta.
Teistä moni muukin on ihan varmasti käynyt tätä täysin samaa asiaa mielessään läpi. Elämäntilanne voi myös joskus pakottaa muuttamaan itselle tärkeitä asioita. Asioita, jotka on ollut elämässä jopa ihan lapsuudesta asti. Nämä muutokset voi tulla hyvin yllättäen. Tämän asian voi joskus ymmärtää vasta siinä vaiheessa, kun itse sairastuu vakavasti. Itselleni kävi juuri tällä tavalla. Monesta tärkeästä asiasta olen joutunut luopumaan ja pakko myöntää, että se on ollut välillä ihan hemmetin kova paikka. Alku vaikeuksien jälkeen tilanteeseen on alkanut paremmin sopeutumaan.
Olenhan toki jotain saanut tilallekin esim. tämän kirjoittamisen. Olen ollut aina ihan hemmetin huono kirjoittamaan. Sitten sairaudet, ADHD ja lääkkeet niin voin luvata, että tämä ei ole helppoa. Käyn yhtä kirjoitusta monta päivää läpi. Silti siellä on virheitä, joita yritän korjata pikkuhiljaa, mutta ihme kyllä tykkään tästä silti. Tämä on myös tapa purkaa ajatuksia.
Toivon vaan sitä, että saisi elää elämänsä pitkään ja mahdollisimman terveenä niin tämä olisi kuin lottovoitto. Tämä olisi suuri onnellisuuden palanen.
Kuvassa ihana corgi koirani Lara.
Sen takia, koska hän osaa aina hymyillä ja hänen hymystään tulee itsellekin hyvä mieli.
Kirjoittaja:
Frank Leiman
Koulutettu kivun kokemusasiantuntija ja kipupotilas.